XIII Kuolema

transformaatio, hyvästit, loppuun käsittely

Kuolema on tervetullut, vaikkakin pysäyttävä näky tarot-pöydässä. Sen merkitys on niin perimmäinen, että se on oikeastaan häkellyttävän yksinkertainen. Vain muutos on pysyvää.

Silti suhtautumisemme muutokseen on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Muutos voi näyttäytyä sekä toivottavana että pelottavana. Ihmisen perusluonteeseen taitaa kuulua muutosvastaisuutta ja tarvetta pysyvyyden illuusiolle. Yhtä aikaa vanhasta vapautuminen voi myös olla katarttinen, puhdistava kokemus.

Syntymä ja kuolema ovat saman kolikon kääntöpuolia. Kumpikin kuuluu elämän kiertokulkuun. Perhoseksi kehittyminen edellyttää toukasta ja kotelosta luopumista. Joka vuosi lehdet tippuvat puista ja maatuvat takaisin maahan. Biologinenkin syntymä on eräänlainen kuolema: kun raskaus on ohi, äiti ja lapsi eivät enää koskaan ole samalla tavalla yhtä.

Kuoleman yhteydessä puhutaan usein luonnollisuudesta. Luonnollisuus ei kuitenkaan ole helppoa, kevyttä ja hallittavaa. Nahkansa luominen on sotkuista ja epämukavaa.

Kuolema kertoo erityisesti muutokseen kuuluvasta luopumisesta. Hyvästeihin liittyy liuta erilaisia tunteita: surua ja haikeutta sekä iloa ja helpotusta. Kuolemasta ei voikaan oikaista suoraan uuteen, joten anna tunteillesi tilaa.

Voisitko suhtautua muutokseen rituaalinomaisesti? Kun jokin elämänvaihe on ohi, pidä kunnon kuoppajaiset ja ota hautaryyppy. Kirjoita hyvästeltävät asiat paperille ja polta se seremoniallisesti. Luo symbolinen kappaleväli vanhan ja uuden elämänvaiheen välille.

Asioiden loppuun käsittely tuntuu hyvältä – paljon pahempaa on ikuinen välitila. Tarvitsemme Kuolemaa.